Ei enää odottelua

Kun viimeksi kirjoitin tälle blogille, kirjoitin uusista unelmista. Uusista ideoista, ajattelun tavoista, mahdollisesta uudesta produktiosta. Mainitsin jo mahdollisen nimenkin, ”Ihmisyys?”, ja sen että se saatettaisiin yleisön eteen kenties jo ensi syksynä. Toki myönsin myös sen mahdollisuuden, ettei esitys toteutuisikaan ja nyt on aika myöntää, että se ei toteudu, ainakaan ensi syksynä. ”Ihmisyys? saa vielä odottaa vaikka sille olisi otsikkonsa ja sisältönsä puolesta enemmän tilausta kuin kenties ikinä.

Syy tähän on se perinteisin, ei apurahoitusta. Kunnianhimoiselle esityskokonaisuudelle haettiin useita apurahoja monesta eri paikasta, olemattomin tuloksin. Sitä miksi näin kävi voi vain arvailla tai jättää suosiolla arvailematta, apurahojen hakijoita on nyt paljon, rahaa vähän ja niin edelleen. Voi olla myös, ettei esitysidea ollut tarpeeksi hyvä tai ei ainakaan riittävän hyvin paketoitu. Varmaa on vain se, että rahaa ”Ihmisyyden?” toteuttamiseen on pyöreät nolla euroa.

Tavallaan tilanne onkin ihastuttavan selkeä. Nollapisteestä voi lähteä ainoastaan ylös – ja eteenpäin tai olla lähtemättä mihinkään ja tyytyä nollaan, pyöreään olemattomuuteen. Toisin sanoen luopua ja tehdä jotain aivan muuta.

En kuitenkaan ole ainakaan vielä valmis tähän vaihtoehtoon. Päinvastoin, nollatilanne on avannut ajatuksiani uudella tavalla. Mikäli apurahoja myöntävät tahot pitävät ideoitani nollan arvoisina, on minun todistettava ainakin itselleni etteivät ne ole sitä. Että apurahat ovat lopulta vain väline, eivät itsetarkoitus.

Tähän ajatukseen päädyin peiliin katselun kautta. Tajusin nimittäin tehneeni juuri sen virheen, jonka moni on samassa tilanteessa tehnyt eli jäin odottamaan. Odottamaan apurahapäätöksiä sen sijaan että olisin työstänyt esitysideaani eteenpäin. Ikään kuin tarvitsisin rahoittajien luvan siihen, että voin tehdä ja ideoida. Niin kuin ideointi itsessään olisi muka riippuvaista rahasta. Aivan kuin taidetta prosessina ei olisi olemassakaan ilman Taiken avustuksia.

Nyt ollaan sitten tässä, nollapisteessä. Aion viettää tämän kesän kasaamalla ideoitani uudestaan. Päätin olla tekemättä syksyksi jo puoliksi lupaamaani ohjauksen keskittyäkseni ainoastaan tähän projektiin. Siitä voi tulostua ”Ihmisyys?”, tai jotakin aivan muuta, tämän tiedämme tarkemmin noin kolmen kuukauden kuluttua. Tänä aikana päivitän tätä blogia aiempaa säännöllisemmin. Että prosessi olisi olemassa, muillekin kuin itselleni.

Kohti tulta ja unta. Kohti prosessia.

Porissa 1.6.2022

Kaarlo Kankaanpää