Tulen ja unen maisemia:Kahdeksas kirjoitus

Olen edellisessä postauksessa näköjään luvannut kertoa väliaikatietoja kirjoitusprosessin etenemisestä. Koska julkisesti annetut lupaukset on pidettävä, kerron nyt lyhyesti jotakin vaikka käytännössä olenkin sen verran syvällä prosesseissa että aikaa on rajallisesti.


Tavallinen työpäiväni on tällä viikolla tällainen:


Herätys kahdeksalta, aamukahvia ja juoksevien asioiden hoitoa noin kello kymmeneen. Sitten kirjoitan kolmisen tuntia ja syön nopeasti lounasta. Sen jälkeen kirjoittaminen jatkuu vähintään neljän tunnin ajan. Lopetan kuudelta jos sen päivän teksti on valmis, mutta aina niin ei käy. Esimerkiksi eilen maanantaina istuin koneen ääressä iltakymmeneen koska eräs kohtaus ei olisi muuten tullut edes suunnilleen valmiiksi. Aikataulu on niin tiukka etten voi jättää huomiselle mitään sellaista jonka voin tehdä jo tänään.


Tämä päivä, tiistai, on onneksi helpompi, ja siksi on aikaa myös blogata. Päivän ohjelmassa on kohtaus jonka luonnostelin viime viikolla ja joka näyttää ainakin ensivilkaisulla jo aivan kelvolliselta. Saatan siis tosiaan päästä jo kuudelta vapaalle ja yksityiselämän pariin. Suhteessa eiliseen rypistykseen tämä on hyvin huojentavaa. Huomenna odottaa kuitenkin jo uusi kohtaus ja uusi taistelu.

Valmista pitäisi olla sunnuntai-iltana tai viimeistään maanantai-aamuna. Harjoitukset jatkuvat Contaktilla maanantaina 4.1. klo 14. Yritän tietysti ajatella ettei se ole uhka vaan mahdollisuus. Viimeinen asia mitä nyt kannattaa tehdä on panikoida takarajasta.


Konkreettiset työolosuhteeni näyttävät nyt tältä:

Duunia, duunia...

Siinä on keittiön pöytäni joka palvelee toisena apupöytänäni. Toinen apupöytä on puolestaan vanha antiikkilipastoni joka on samalla tavalla työvihkojen, sekalaisten papereiden ja kynien peitossa. Apupöytieni ääressä teen muistiinpanoja, luonnostelen ja analysoin. Varsinaisen kirjoitustyöni teen tietokoneella ”oikean” työpöytäni ääressä. Se on kuitenkin jo liian salainen yksikkö julkisesti esiteltäväksi.


Täällä minä siis hypin kolmen pöydän välillä ja toisinaan vain kävelen olohuoneessani edestakaisin. Tekstiä syntyy ja saattaa olla että se joskus myös valmistuu. Vahingosta viisastuneena en nyt kuitenkaan lupaa uusia väliaikatietoja minään tiettynä päivänä. Ei tässä tiedä onko mikään kolmesta pöydästäni loppuviikolla enää pystyssä ja haluanko kertoa mistään asiasta kenellekään sanaakaan.


Mukavaa viikkoa ja vuoden viimeisiä päiviä kaikille lukijoille.


Kohti tulta ja unta. Kohti Kauneutta.

Porissa 29.12.2020

Kaarlo Kankaanpää