Tulen ja unen maisemia:Neljäs kirjoitus

Niin sanottu luovuus on loppujen lopuksi pelkkää päätöstentekoa. Ideat voivat tulla tyhjästä, mutta taiteeksi ne kiteytyvät vasta kun ne on valittu työstettäväksi ja on tehty päätös siitä miten niitä työstetään. Eikä tämä päätös ole aina helppo koska sillä on kauaskantoiset seuraukset. Tehtyjen ratkaisujen kanssa pitäisi pystyä elämään koko loppuelämä.

Kauneuden toisella harjoitusviikolla olemme päätyneet tilanteeseen jossa tarvittaisiin päätöksiä. Perustuuko esitys kirjoitettuun tekstiin vai vapaampaan taidehaahuiluun? Jos tehdään kirjoitettu teksti, niin millainen se sitten on? Kertooko se kokonaisen tarinan vai onko se vain kokoelma eri tekstifragmenteista? Entä esityksen tyylilaji, realismia vai taikuutta? Tapahtuuko esitys teatterin lavalla vai yritetäänkö siihen luoda illuusio toisesta ajasta ja paikasta?

Kaikkeen ylle kirjattuun on vielä mahdollisuus ja paljon muuhunkin. Mutta mistä me oikein tiedämme mikä valinta on oikea? Helpoin vastaus on tietysti kaikkien vaihtoehtojen kokeileminen. Testasimme viikolla yhtä kirjoitettua, vielä keskeneräistä tekstiä ja näyttelijät tekivät taas pieniä esityksiä annetuista aiheista. Kohta pitäisi sitten päättää jatketaanko tekstin työstämistä eteenpäin vai pitäisikö esitys sittenkin koostaa näyttelijöiden tehtävien pohjalta. Vai valitaanko molemmat? Mutta miksi? Ja miten ne yhdistetään?

”Onhan tässä vielä aikaa”, voisi joku sanoa, ”toinen viikko vasta menossa”.

Aikaa tosiaan on eikä paniikkiin ole minkäänlaista aihetta. Samalla ”onhan tässä aikaa” on yksi petollisimmista lauseista teatterissa. Juuri siihen tuudittuminen johtaa usein kaaokseen viikko ensi-iltaa. Kun päätöstä siitä mitä ollaan tekemässä ei ole tehty ajoissa, tartutaan hädässä helposti siihen mikä sattuu käsiin ensimmäisenä osumaan. Tuloksena on, noh, ei aina niin hyvää teatteria.

Tämä kuva tiivistää aika hyvin menneen viikon tunnelmat.

Valoa on muttei selkeyttä, jokin hahmo näkyy mutta sen suunnasta ja funktiosta ei ole tietoa. Parta on takussa kuin ihmisen mieli ja selfie epäonnistuu. Tuossa nimenomaisessa kuvassa epäonnistuminen taisi olla vain hyväksi. Pitäisiköhän parta ajaa pois tai ainakin lyhentää?

Onhan tässä vielä aikaa, no niin, kolmas viikko alkamassa. Ehkä se siitä tarkentuu.

Kohti tulta ja unta. Kohti Kauneutta.

Porissa 29.11.2020

Kaarlo Kankaanpää