Tulen ja unen maisemia:Seitsemäs kirjoitus

Produktion viides ja samalla tämän vuoden viimeinen harjoitusviikko saatiin pidettyä ja sen kunniaksi vietettiin myös lyhyt välikaronkka tulevan esityksen tyylilajiin sopivasti eli pienimuotoisesti (meitä oli vain kolme), vähäeleisesti, hieman hämärästi, mutta tyylikkäästi tee se itse-meiningillä. Hauskaa oli kuten toivottavasti sitten esityksessäkin. Varsinainen harjoittelu oli, myönnettäköön, viimeisellä viikolla hiukan laiskaa. Turnausväsymys, jatkuva pimeys ja joulun läheisyys vaikuttivat minkä lisäksi herra ohjaajalta odotetaan tekstiä.

Välikaronkan tunnelmaa

Tekstiä odotan tietenkin itsekin itseltäni. Olen luvannut sen työryhmän käsiin kun harjoitukset jatkuvat 4.1. eli kirjoitusaikaa on tästä päivämäärästä lukien hulppeat kaksi viikkoa. Äkkiä katsoen näyttäisi että aikaa on vähän, mutta itse en näe sitä aivan noin. Olen kirjoittanut kaikki teatteritekstini melko nopeasti ja myös nyt olen jättänyt tietoisesti kirjoittamiseen tarkoitetun ajan niin lyhyeksi kuin mahdollista.


Tähän minulla on, tietysti, useita syitä.


Ensinnäkin, olen kirjoittamassa noin tunnin mittaista esitystä, en kahden ja puolen tunnin koko illan näytelmää. Toiseksi, en yritä muutenkaan kirjoittaa näytelmää sanan perinteisimmässä mielessä mikä jättää tekstin tekemiseen paljon luovaa vapautta. Kolmas ja tärkein syy on tietty kokonaistaiteellinen ajattelu. Teksti on minulle vain yksi osa esitystä, instrumentti muiden joukossa. Tila, näyttämökuva, näyttelijät, lavastus, valaistus ja niin edelleen ovat minulle yhtä tärkeitä kuin teksti ja jotkut elementit kenties jopa tekstiäkin tärkeämpiä.


Uskon myös vahvasti kahden edesmenneen teatterimestarin ajatuksiin. Anton Tsehovin klassisen lauseen mukaan näytelmä pitää kirjoittaa huonosti ja häikäilemättömästi. Jouko Turkka taas väitti ettei näytelmää edes voi kirjoittaa, koska se mitä näytelmässä on tai ei ole ei ole saatavissa esiin kirjoittamalla. Molemmat sitaatit ovat tulkinnanvaraisia joten olen tulkinnut niitä oman mieleni mukaisesti.


Näytelmä on kirjoitettava huonosti koska se ei ole luettavaksi vaan puhuttavaksi tarkoitettua tekstiä. Se on kirjoitettava häikäilemättömästi, koska tekstin pitää iskeä livetilanteessa katsojiin välittömästi ja isosti. Eikä sitä voi kirjoittaa, ainakaan valmiiksi, koska siinä on jätettävä sille mitä näyttämöllä voi tapahtua.


Helppoa ja yksinkertaista, kenties hieman liiankin…


Joka tapauksessa pyrin tulevassa tekstissäni tiettyyn välittömään karheuteen. Siksi(kin) yritän kirjoittaa sen lyhyessä ajassa ja nopeasti. Liika hiominen ja sanojen pyörittely veisi tekstistä vain tehoa pois. Näin ainakin haluan uskoa.


Toki työtavassa on riskinsä ja kenties seuraava postaukseni käsitteleekin tyhjän paperin kammoa, kiirettä ja painetta. Kaiken lisäksi joudun aikataulujen viettämään osan joulusta työskennellen. Olen tosin jo pitkään ajatellut ettei taiteilijan edes pidä viettää joulua. Tai ei ainakaan niin ettei hieman tekisi töitä samalla.


Viikon päästä kerron hieman väliaikatietoja. Ennen sitä toivotan hyvää jouluviikkoa ja pyhiä kaikille niille jotka tätä päiväkirjaa lukevat. Olkaa ihmisiksi.


Kohti tulta ja unta. Kohti Kauneutta

Porissa 20.12.2020

Kaarlo Kankaanpää