Tulen ja unen maisemia: Uusia unelmia

Kirjoitin tällä blogille viimeksi noin kymmenen kuukautta sitten. Silloin odotimme Kauneuden ensi-iltaa ja esityksiä jännittyneissä tunnelmissa. Lupailin vielä yhtä päivitystä, jossa olisin kertonut mitä ensi-iltapäivänä tapahtui mutta se jäi tekemättä ja sittemmin koko blogi unohtui lähes kokonaan. Syynä olivat Kauneuden esityskauden aikaiset ja sitä seuranneet tapahtumat.

Itse esitys onnistui loistavasti ja siitä pidettiin. Kiristyneet koronarajoitukset kuitenkin katkaisivat esityskauden kesken, suunnitellusta yhdeksästä esityksestä saatiin pidettyä vain seitsemän. Haaveilimme lisäesityksistä jotka olisi voitu pitää keväällä rajoitusten höllentyessä, mutta niitä ei eri syistä johtuen saatu koskaan pidetyksi. Koko projekti jäi puolinaiseksi ja loppui ikävissä merkeissä, kun vaikea tilanne tulehdutti myös osan työryhmän keskinäisistä väleistä, jotkut jopa pysyvästi. Kaiken kukkuraksi Contakti-teatteri menetti tilansa täysin yllättäen.


Minä itse olin Kauneuden jälkeen kolmisen kuukautta henkisessä lamassa. Tein näennäisesti töitä ja suunnittelin tulevia esityksiä, mutta sisimmässäni podin turhautunutta kyllästymistä koronaan ja teatteriin. Teatterintekijät tuntuivat kärsivän eniten koronan asettamista rajoista, teatterin tekeminen näytti olevan kaikista yhteiskunnan toiminnoista se joka kiellettiin aina ensimmäisenä koronan takia. Kun yhdistin tämän huonosti päättyneen proggiksen aiheuttamiin tuntoihin, mietin vakavissani haluanko ylipäätään enää tehdä teatteria.


Mutta niin kuin aina, aikaa kului ja elämä jatkui kuitenkin. Koronarokote saatiin kehitettyä ja yhteiskuntaa avattiin, teatterintekijät pääsivät taas töihinsä kuten muutkin ihmiset. Sain Taikelta korona-apurahan joka kompensoi menetettyjä tuloja ja vietin työteliään kesän erään toisen ohjaustyöni parissa. Uusia ideoitakin syntyi, uusia unelmia. Unelmia esityksistä ja lopulta jo esityssarjoistakin, uusista tavoista ajatella ja tehdä teatteria.

Uusien unelmien luonnostelua...

Sillä agendalla oikeastaan teen tätäkin tekstiä. Särkyneen Teatterin toinen produktio ”Ihmisyys?” on nyt suunnitteluvaiheessa, yleisön eteen sitä ollaan saattamassa ensi vuoden syksyllä. Tämä on ainakin suunnitelma, esityksen toteutumisesta ei ole vielä mitään varmuutta. Siksi en myöskään toistaiseksi paljasta siitä enempää. Sen voin kuitenkin sanoa, että suunnitelma on todella kunnianhimoinen.


Jatkossa tulen taas päivittämään tätä blogia säännöllisen epäsäännöllisesti. ”Ihmisyyden?” prosessista kerron sitä mukaa kun on jotakin kerrottavaa. Loppuviikon lomailen ja työskentelen Seilin saarella. Uskon ja toivon että meri, hyytävä kylmyys ja karu ympäristö antavat inspiraatiota.


Kohti tulta ja unta. Kohti Ihmisyyttä


Porissa 6.12.2021

Kaarlo Kankaanpää

51 views0 comments

Recent Posts

See All