Tulen ja unen maisemia:Viides kirjoitus
Edellisestä postauksesta tähän päiväkirjaan on kulunut kaksi viikkoa. Suurin syy tavallista pidempään taukoon ovat tuotannolliset kiireet. Ne työllistävät erityisesti allekirjoittanutta, sillä toimin Kauneudessa paitsi dramaturgina ja ohjaajana, myös esityksen tuottajana.
Viimeisen kahden viikon aikana olemme pitäneet esityksen promokuvaussession, tuunanneet ja viimeistelleet näitä Internet-sivuja, suunnitelleet markkinointia ja avanneet sosiaalisen median kanavia tulevia markkinointitarkoituksia varten. Vaikka minulla on apunani päteviä henkilöitä kuten valokuvaaja Mikael Leppäniemi ja graafikko Jenna Hietavirta, vastaan viime kädessä kuitenkin itse kaikesta niin periaatteen kuin käytännönkin tasolla. Esimerkiksi nämä sivut olen suunnitellut ja rakentanut ainakin puoliksi itse vaikka tietysti Jenna tehnyt siinä kaikkein suurimman työn. Samoin markkinoinnin käytännön työn tulen tekemään pääsääntöisesti omin päin.
Tähän päälle tulee sitten muu tuotantopaletin pyöritys kuten aikataulut ja budjetin seuranta. Millaiset lavasteet esitykseen tulee, kuinka paljon ne maksavat? Epäselvää on myös vielä se kuka esityksen valot suunnittelee ja millaisella korvauksella. Julistetta ja käsiohjelmaakin pitäisi jo alkaa suunnittelemaan ja miettiä missä materiaalit painetaan laadukkaasti mutta halvalla. Ja niin edelleen.
Tässä kohdin voisi tietysti kysyä mikä järkeä tällaisessa on. Että mitä varten pitää esityksen suunnittelun, kirjoittamisen ja ohjaamisen lisäksi vielä tuottaakin.
Vastaus on yllättävän helppo, tuottaminen on kivaa. Se on kivaa huolimatta ajoittaisesta stressistä tai juuri sen takia. Olen tehnyt tähän mennessä kahdeksan ohjausta ja tuottanut ne kaikki joko itse tai tiiviissä yhteistyössä kulloisenkin teatterin johdon kanssa. En tiedä osaisinko edes toimia millään muulla tavalla. Kenties jos ohjaisin oopperaa tai isoa kesäteatteriesitystä, saattaisin käyttää mielelläni apunani tuottajaa. Pienimuotoisemman teatterin tekijänä en mielestäni tuottajaa tarvitse.
Mikä tuottamisessa sitten on kivaa? Se on lähellä ohjaamista. Molemmissa töissä suunnitellaan jonkinlainen kokonaisuus jota yritetään hallinnoida. Kumpikin tehtävä vaatii ideointi – ja ennakointikykyä, käytännön järkeä, taitoa käsitellä ihmisiä ja rohkeutta tehdä päätöksiä. Sekä ohjaaja että tuottaja toimivat projektin johtajina. Heidän on siedettävä tehtäviensä yksinäisyyttä ja kestettävä painetta.
En nyt yritä tässä väittää että olisin hyvä ohjaaja tai tuottaja. Sen tiedän että olisin ohjaajana huonompi jos en olisi myös tuottaja. Se että keskityn välillä käytännön asioihin edesauttaa myös luovuutta. Jos miettisin vain taidetta aamusta iltaan, saisin vähemmän aikaiseksi. Ehkä tuottaminen onkin paras tapaa pitää ohjaaja maan pinnalla.
Lopuksi lyhyt katsaus produktion taiderintamalle.
Neljä viikkoa harjoituksia takana, joululoma häämöttää. Varsinaista edistystä suhteessa edelliseen postaukseen ei ole tapahtunut. Kovasti on touhuttu kaikkea, improvisoitu kohtauksia, etsitty hahmoja, leikitty kaiken maailman vempeleillä ja tehty sanattomia näyttämökompositioita musiikin tahdissa. Näyttelijät vaativat jo tekstiä tai ainakin jotakin suuntaviivaa. Täytyy siis lopettaa hetkeksi tämä tuottaminen ja ryhtyä taas taiteilijaksi. Seuraavassa postauksessa kerron miten se onnistui.
Kohti tulta ja unta. Kohti Kauneutta.
Porissa 13.12.2020
Kaarlo Kankaanpää