Tulen ja unen maisemia:Yhdeksäs kirjoitus
Viimeisimmästä postauksesta on taas kulunut lähemmäs kaksi viikkoa joten lienee viisainta aloittaa tämä kirjoitus pienellä tiivistelmällä.
Sain esityksen tekstin valmiiksi määräajassa ja siitä tuli aika hyvä. Kuluneella viikolla luimme sitä läpi näyttelijöiden kanssa ja testasimme suurinta osaa kohtauksista jo lavalla. Huomenna maanantaina testaamme loput ja ajamme jutun ensi kertaa läpi. Tahti on siis ollut rivakka, mutta niin sen pitääkin koska aikaa on rajallisesti ja koska ensimmäinen läpimeno on jutussa kuin jutussa kamala. Niinpä se pitää ajoittaa mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen.
Kohtaukset tuntuvat toimivan karkeina luonnoksina hyvin ja näyttelijät ovat tehneet hyvää jälkeä vaikka tekstin ulkoa oppimisessa onkin ymmärrettävästi vielä haasteita. Silti esitys on kaukana valmiista sillä siitä puuttuu näyttämökuva. Näin ollen se on kuin taulu ilman kehyksiä tai musiikkikappale joka on äänitetty pelkällä kasettimankalla.
Mikä sitten on näyttämökuva?
Kevyesti yksinkertaistaen sillä tarkoitetaan näyttämöä koskevaa kokonaisratkaisua eli sitä muotoa mihin näyttämö on esitystä varten muokattu. Kuva koostuu lavastuksesta, valoista, katsomon muodosta yms. tekijöistä, toisin sanoen kaikista näyttämöllä ja esitystilassa tehdyistä ratkaisuista joiden voidaan ajatella merkitsevän jotakin. Näyttämökuva on se mitä katsojat näkevät ensimmäisenä kun he tulevat katsomoon. Katsojat myös katsovat näyttämökuvaa koko esityksen ajan vaikka eivät sitä itse tajuaisikaan.
Tästä johtuen näyttämökuva ei voi olla millainen tahansa. Se määrittää pitkälti esityksen suhteen todellisuuteen ja maailmaan ja on viime kädessä yksi esityksen keskeisimmistä viesteistä riippumatta siitä mitä esityksessä tapahtuu ja mitä näyttämöllä puhutaan. Konkretian tasolla näyttämökuvassa on kyse siitä mitä näyttämölle laitetaan. Onko lavalla paljon vai vähän tavaraa vai onko lava tyhjillään? Yritetäänkö lavalla olevilla asioilla luoda illuusio realismista vai pyritäänkö johonkin abstraktiin? Millä tavoin kuva muuttuu esityksen aikana vai muuttuuko se ollenkaan? Yritetäänkö kuvalla sanoa jotakin vai onko kyse vain koristeista? Ja niin edelleen.
Tämä kaikki esityksestä vielä puuttuu hyvästä tekstistä ja kelvollisista kohtausluonnoksista huolimatta. Luulin jo ratkaisseeni asian ja luonnostelleeni näyttämökuvan, mutta en sitten näköjään luonnostellutkaan. Tai siltä ainakin tuntuu juuri tällä hetkellä. Vanhat ideat tuntuvat huonoilta eikä mitään uutta ole tullut tilalle. En tiedä mitä näyttämöllä pitäisi olla näyttelijöiden lisäksi. En osaa sanoa mikä on esityksen suhde todellisuuteen ja mitä tällä kaikella loppujen lopuksi yritetään sanoa.
Onhan tässä tietysti aikaa, taas, yli neljä viikkoa. Loppujen lopuksi näyttämökuvaan riittää yksi yksinkertainen idea. Tyhjästä ja ilman työtä se(kään) ei kuitenkaan tule. Usein sanotaan että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Teatterissa tarvitaan vähintään tuhat sanaa että saadaan yksi kuva.
Alkavan viikon projekti on siis näyttämökuvan metsästys. Palaan asiaan kun siitä on jotain uutta kerrottavaa.
Kohti tulta ja unta. Kohti Kauneutta.
Porissa 10.1.2021
Kaarlo Kankaanpää