Yhteisiä töitä, yhteisiä tiloja

Edellisessä bloggauksessa kirjoitin tilan etsinnästä Särkyneen tulevaa produktiota varten. Nyt silmiin on osunut ainakin yksi tila joka olisi ns. paperilla lähestulkoon täydellinen juuri tämän esityksen tarpeisiin; tila joka on kuin taideteos itsessään. Vielä toistaiseksi paikan saaminen esityskäyttöön on kuitenkin vähintäänkin epävarmaa, joten en mainitse tässä tilan nimeä enkä kuvaile sitä muutenkaan. Asiat toivottavasti selviävät tässä lähiaikoina.


Potentiaalisessa esitystilassa vieraileminen oli joka tapauksessa kohottavaa. Esitys tuntui äkkiä konkreettiselta mahdollisuudelta, ei vain epämääräiseltä mielikuvalta joka ehkä muuttuu todeksi joskus ja jossakin. Esitys oli päinvastoin äkkiä totta, sen pystyi näkemään edessään, monet siihen kuuluvat mahdolliset ratkaisut tuntuivat äkkiä selviltä. Samalla niinkin periaatteessa kuivakka asia kuin tilan vuokraamisen ehtojen miettiminen ruokki, ja vahvisti sekin luovaa ajattelua. Kuinka paljon tilaa tarvitaan harjoituksiin ja esityksiin? Paljonko sitä muokataan esityksiä varten vai muokataanko ollenkaan? Mitä kaikkea tilaan pitää tuoda ulkopuolelta, minkä muotoinen katsomo rakennetaan, montako henkeä siihen mahtuu? Ja niin edelleen. Äkkiä esityksellä oli selkeät raamit, tavoite johon pyritään.


Mahdollista tietysti on ettei tila ole saatavilla. Se mahdollisuus ja siihen kuuluva pettymys on sitten vain hyväksyttävä. Siinä kenties auttaa se oivalluksen tila mihin konkreettinen tila meidät johti. Tilat lietsovat tiloja, ideat ideoita, luovuus luovuutta. Hyvän kokemuksen ja oivalluksen päälle on helpompi rakentaa. Sellaisen varassa on kevyempi etsiä ja hapuilla pimeässä.


Mahdollisuuksien portaat. Kuva: Sira Ylva Ilmatar

Tässä yhteydessä sopinee korjata myös eräs yksityiskohta.


Vaikka kirjoitan blogia minä-muodossa, ei se sentään tarkoita, että tekisin tätä kaikkea aivan yksinäni. Ensisijaisena työtoverinani toimii luottonäyttelijäni ja myös yksityiselämän kumppanini Sira jonka aloitteeseen valmisteilla oleva näytelmä niin ikään perustuu. Hänen kanssaan olemme etsineet ja löytäneet tiloja, henkisiä ja fyysisiä, ja yhteinen toiveemme tietenkin on, että etsintä päättyy ainakin tämän esityksen kohdalta mahdollisimman pian ja se löytää oman paikkansa, henkisen ja fyysisen. Tilan jota voisi kutsua sen kodiksi.


Yhteistyö eri ihmisten kanssa on luonnollisesti oleellinen osa kaikkea teatterin tekemistä. Yhteistyön asteita on kuitenkin hyvin erilaisia. Joidenkin ihmisten kanssa yhteistyötä tehdään että esitys x saataisiin valmiiksi. Toisten kanssa siksi että esitys y saadaan käynnistymään. Molemmat ovat tärkeitä mutta jos ja kun pitää valita, on jälkimmäinen tärkeämpi. Ainakin itselleni: aidosti merkittävät alkuleimahdukset ovat lopulta harvassa.


Viime viikolla kirjoitin että kyky löytää sopivat esitystilat saattaa erottaa ns. jyvät akanoista. Samaa voisi sanoa myös työtovereiden valinnasta.


Kohti tulta ja unta. Kohti yhteisiä tiloja.

Porissa 16.6.2022

Kaarlo Kankaanpää


Ps. Edellisessä postauksessa mainittu toive tilavinkeistä on edelleen voimassa. Vinkkejä siisteistä, koristeellisista sisätiloista joissa on kolme ikkunaa ja leveät ikkunalaudat voi edelleen lähettää osoitteeseen sarkynytteatteri@gmail.com

41 views0 comments

Recent Posts

See All